Luostarinmäki - Pala Wanhaa
Kun lähtee Turun Kauppatorilta Aurakatua joelle päin ja jaksaa kiivetä Kaskenkadun mäen ylös Sirkkalankadulle asti, on lähellä korttelirypästä, joka vie ajassa hyvän matkan taaksepäin. Kyse on Turun Käsityöläismuseosta, joka on ainoa palanen 1800-luvun vanhaa Turkua torppineen ja kauppoineen. Kävellessään hiljaisia mukulakiviteitä ja koskiessaan vuosikymmeniä vanhoja hirsitaloja voi aistia menneet askeleet, arjen tohinat ja silloisten ihmisten elämän jäljen.
Luostarinmäki sai alkunsa vuoden 1775 Turun palon jälkeen. Se on Turun keskiaikaisen Luostarikorttelin nuorin osa ja nimi juontuu Kaskenkadun alapäässä sijainneeseen Pyhän Olavin Luostariin, joka käytti Luostarinmäkeä hautausmaanaan.
Torppia alkoi nousta, kun suunnitelmallinen rakentaminen pääsi vauhtiin vuonna 1780. Taloa itselleen rakentaneet eivät yleensä olleet turkulaisia vaan maalta kaupunkiin muuttavia, jotka aloittivat elämänsä talon perustuksista lähtien.
Kuitenkin, Luostarinmäelle asettuneet olivat hyviä käsistään. He osasivat rakentaa ja tehdä itse, mutta eivät kuitenkaan kaivanneet torin läheisyydestä omaa kauppapaikkaa. Tärkeintä oli saada oma torppa ja turva. Aluksi asutus oli yksihuoneinen, jota pystyi myöhemmin laajentamaan.
Pihoilta löytyivät navetat, aitat, tallit. Kun perhe kasvoi, rakennettiin itse asuintaloon lisähuoneita. Kaikki rakennukset kiersivät tontin ympäri ja pihaan pääsi vain yhdestä portista. Tupa oli kodin sydän. Sieltä löytyi leivinuuni ja liesi, kun taas kamareissa oli kaakeliuunit.
Asukkaat Luostarinmäellä eivät olleet varakkaita. Halpa alue veti puoleensa pienellä eläviä käsityöläisiä aina puusepistä kultaseppiin asti. Verstaat olivat muihin kaupungin vertsaisiin nähden luonnollisesti vaatimattomia.
Kun vuoden 1827 tulipalo tuhosi suuren palan kaupungista, säilyivät Luostarinmäen talot ennallaan. Heti seuraavana vuotena tehtiin paloturvallisuutta korostava asemakaava, joka tarkoitti Luostarinmäen purkua. Muutamia taloja ehdittiinkin purkaa ja monet asukkaat pistivät oman Luostarinmäellä sijaitsevan talonsa vuokralle. Taloista ei pidetty huolta, ne olivat uhalla rapistua hoidon puutteessa. Purku oli asemakaavasta huolimatta hidasta ja satunnaista.
Aloite Luostarinmäen säilyttämisestä lähti liikkeelle ja sai tuulta alleen vuonna 1908. 1930-luvulla aloitteen oheen syntyi ajatus käsityöläismuseosta, joka olisi omiaan juuri kyseiselle alueelle. Tästä kymmenisen vuotta eteenpäin ja museo avattiin yleisölle. Käsityömestarit näyttivät oman taidonnäytteensä rakentamalla asuintiloja museomallisiksi.
Kolme vuotta museon avaamisesta, eli vuonna 1943, pidettiin ensimmäiset Käsityötaidon päivät. Edelleen järjestettävät päivät tuovat käsityötaitojen osaajia yhteen jopa ulkomaita myöten. Kun perinteisiä käsityöammatteja ei enää ylläpidetä, on tärkeää jakaa tietoa ja taitoa sukupolvelta toiselle. Luostarinmäen käsityöläismuseo on myös saanut kansainvälisen matkailupalkinnon, Kultaisen Omenan. Tätä arvokasta palkintoa ei ole saanut mikään muu museo pohjoismaissa.
Kävele hiljaisia katuja, astu sisään toiseen maailmaan
Luostarinmäen Käsityöläismuseoon ja sen 18 kortteliin pääsee tutustumaan kuudella eurolla. Ennen joulua karttaan merkatuissa, valikoiduissa taloissa on katettu joulupöytä, josta opas kertoo. Kuka talossa on asunut, millaisia ruokia on tavattu heidän kodissaan syödä, millä tavoin joulua juhlittiin, saiko vieras tervetuliaismaljan, miten pidettiin joulu talossa vieraan lähdettyä. Kysymyksiä nousee esiin sitä mukaa, kun opas pääsee vauhtiin. Hämärässä palavat kynttilät ja oikea, pöydälle nostettu kuusi koristeineen kertovat oman tunnelmansa kautta kaukaista tarinaa.
Luostarinmäki herää kuitenkin kevään ja kesän tullen aivan erilaiseen loistoon. Talven rauhallisuus, hiljaiset pihat ja odottava mieli ovat väistyneet ja alueelta löytyy enemmän talojen asukkaita. Puotikin voi olla auki, mistä voi ostaa karamellejä. Mukulakivisillä kaduilla voi käydä vilskekin, kun turistit saapuvat tutustumiskierrokselle oman oppaan johdattaessa edeltä.
Kun museon portista astuu ulos, voi vielä käydä Kahvila Kisällissä maistamassa herkkuja. Vanhaan puutaloon rakennettu kahvila on sekin omiaan kantamaan Luostarinmäen tunnelmaa. Puiset talot ja sisäpihat jäävät odottamaan seuraavia silmäpareja. Niillä on jokaiselle jokin tarina kerrottavana.
