Kurjenrahkan kansallispuisto, Kuhankuono
Kurjenrahkan kansallispuiston portilla seisoessani hämmästelen, miten nopeasti lopulta päädyin tänne. Luontoretki usean Varsinais-Suomen kunnan alueella sijaitsevaan kansallispuistoon oli ollut mielessä jo useita vuosia.
Tänä kesänä aikomus muokkautui päätökseksi. Olisihan tässä aikaa, Fölin bussiyhteys Kuhankuonolle pari kuukautta 7 päivää viikossa.
Elokuun alussa totesin, etten tainnut saada itseäni arkiliikenteen luontomatkailijaksi. Harmitti. Katse piti siirtää viikonloppuihin. Onneksi Kuhankuonon vuorot jatkuisivat tänä vuonna poikkeuksellisen pitkään, lokakuun loppuun.
Elokuun puolenvälin sunnuntai on aurinkoisen helteinen. Päätös lähtöön syntyy spontaanisti, sääennusteet vilkaisten. Reppuun reilusti vettä, kevyttä retkievästä ja Puutorille.
Noin tunnin matkan aikana Turun kaupunkimaisemat vaihtuvat maaseutumaisiin lähiöihin, peltoihin ja kasvihuoneisiin. Pöytyän kunnan puolella sijaitsevalle kansallispuiston portille kilometrejä kertyy noin 35.
Uskomatonta, että tänne pääsee Fölin taksoilla ja matkakorteilla, kertalippu lähimaksulla 3 euroa/suunta.
Liikenne toteutetaan yhteistyössä Metsähallituksen, Pöytyä kunnan, Varsinais-Suomen liiton ja Auran kunnan kanssa.
Seitsemän kunnan rajoilla sijaitseva Kurjenrahka ja laajemmin Kuhankuonon retkeilyreitistö tarjoavat niin muutaman tunnin päiväretkiä kuin laajempia, yöpymisiä sisältäviä vaelluksia. Alueella reitistöt linkittyvät osin toisiinsa.
Suosituin osareitti Kurjenrahkalla on Savojärven kierros, kuutisen kilometriä monipuolista suomaastoa kiertävä reitti. Se kiertää Savojärven, välillä kauempaa ja välillä rantaviivaa mukaillen. Reitillä pääsee tutustumaan erilaisiin suotyyppeihin ja juurakkoisiin metsäosuuksiin.
Niin tylsää kuin se onkin, matkat pitää kellottaa. Bussikyydin varassa olevan pitää tsekata välimatkat, lähtöpysäkiltä Kurjenpesän parkkipaikalta vaellusreiteille.
Vaativa esteetön Karpalopolku on jo johdatus luonnonsuojelualueen luontoon.
Rajakivi listaa kunnat, läheiset kyltit kertovat Kurjenrahkan historiasta ja siitä, miksi kurjet viihtyvät täällä.
Nousiaisten Saksalasta löydetyt kivikautiset metsästäjä-keräilijöiden työkalut ovat ensimmäiset merkit ihmisistä nykyisen Kurjenrahkan kansallispuiston tienoilla. Pysyvää asutusta alueelle syntyi 1700-luvun puolivälissä.
Tärkeänä rajapaikkana tunnettu Kuhankuono on mainittu ensimmäisen kerran 1381. Rajakivi toimii edelleen seitsemän kunnan rajapisteenä, jonne ulottuvat Auran, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän, Turun ja Ruskon kunnat.
Keskiajalla Kuhankuonon ympäryspitäjien maanomistusolojen erikoisuutena olivat ns. pitäjänmetsät. Koko kirkkopitäjän yhteisomistuksessa olevia metsiä oli lähinnä syrjäseuduilla. Pitäjänmetsät lopetettiin ja jaettiin emopitäjänsä suurille tiloille 1800-luvun alussa.
Aateliskartanoiden omistuksesta syrjäiset metsä- ja suopalstat myytiin valtiolle.
Kuhankuonon ympäristön soiden ja hakkuilta säästyneiden ikimetsien arvo on tunnettu pitkään.
Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen kansallispuiston perustamisesta alueelle 1978. Kansallispuisto perustettiin kuitenkin vasta 1998.
Ennen rajakiveä katseen vangitsee ilmeisesti aidon kokoinen metallinen kurkipatsas. Pysähdyn lukemaan Kurkien kansallispuisto -otsikoitua infotaulua.
Erilaiset suotyypit ja rikkonaiset soiden reunat houkuttelevat kurkia tarjoten suojaisia pesäpaikkoja ja ravintoa.
Kurki hyödyntää eri suotyyppejä eri asioihin vuodenajan ja poikasten kehittymisen mukaan. Rauhalliset, suojaisat suon osat sopivat parhaiten pesäpaikoiksi, märät monipuoliset suotyypit ovat hyviä ruokailupaikkoja.
Tiettyjen alueiden kasvillisuus sopii lentokyvyttömien poikasten piilottamiseen. Syksyn suuret kurkiparvet yöpyvät mieluiten avoimilla ja vaikeapääsyisillä suon osilla.
Kurkien kanta on Suomessa elinvoimainen; sopivien pesimäsuoalueiden määrä on tosin vähentynyt soiden ojitusten, turvetuotannon ja metsittämisen myötä. Metsähallituksen toteuttama soiden ennallistamistyö mm. ojia täyttämällä on elintärkeää monimuotoisen lajistomme säilyttämiseksi.
Kurjenrahka on kurjen eteläisimpiä suuria pesimäsoita Suomessa.
Oma lintubongaukseni jää lähes nollaan, mutta muutama sisilisko vilistää pitkospuiden lankkujen välistä. Perhosetkin näyttävät viihtyvän täällä.
Kurjenrahkan kansallispuiston suot ovat monipuolisuudessaan ja laajuudessaan omaa luokkaansa Varsinais-Suomessa. Kurjenrahka, Lammenrahka ja Vajosuo ovat keidassoita, joissa muuta ympäristöä kuivemmat kohdat eli kermit kiemurtelevat märkien alueiden, kuljujen välissä. Kermien kasvistoa ovat suopursut ja käkkyräiset suomännyt.
Rahka soiden nimissä viittaa entiseen paikalliseen tapaan kutsua soita rahkoiksi niille tunnusomaisen rahkasammaleen takia.
Yli 20 neliökilometrin (2000 ha) kokoinen kansallispuiston nimikkosuo Kurjenrahka on Varsinais-Suomen laajin ja yksi Etelä-Suomen laajimmista lähes yhtenäisenä säilyneistä suoalueista.
Suoseutujen tyypillisen eläimistön ohella myös erämaiset, harvinaiset ja uhanalaiset eläinlajit pesivät kansallispuiston alueella. Osa kaukana pääsiintymisalueistaan – kansallispuistossa pesii mm. monia pohjoismaisia lintulajeja eteläisimmillä esiintymispaikoillaan.
Leveä, puusiltamainen kulkuosuus muuttuu kahden lankun levyisiksi pitkoispuiksi Savojärven kierrokselle viitoittavan kyltin kohdalla. Pääsen aloittamaan taivallukseni omassa rauhassani, äänekkäät lapsiperheet suuntaavat helpolle Karpalopolulle.
Alku on avaraa suomaastoa jossa puita ei juurikaan ole. Jonkin ajan kuluttua maisema muuttuu metsäisemmäksi, pitkospuut johdattavat kuusikkoon.
Puisen kyltin teksti A. Jalosen muistomerkki saa poikkeamaan pääreitiltä. Muutaman metrin päässä on näyttävän näköinen sementtiin valettu kivinen hautapaasi. Ahti Jalonen 8.11.1901 8.5.1918 Valkoisen terrorin uhri. Punakaartilainen Jalonen on ilmeisesti murhattu, mutta varmuutta ei ole siitä kuoliko hän juuri tämän suon reunassa. Varsinais-Suomessa on kuitenkin ollut vanha tapa merkitä vainajan kuolinpaikka jollakin tavalla.
Historiasta nykyhetkeen. Varjoisemmilla juurakkoisilla metsäosuuksilla tankkaan vettä. 26 astetta, aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Lehtipuut kaartuvat pitkospuiden ylle, näyttää ja tuntuu alku- tai keskikesältä.
Puistomestari somettaa. Kurjenrahkan kansallispuiston Facebooksivulla kerrotaan kuvin ja sanoin luonnosta ja päivitetään ajankohtaisuuksia. Noston arvoinen on esimerkiksi 31.7.2022 World ranger day.
Suomessa on 41 kansallispuistoa, joista kaikkia hallinnoi ja ylläpitää Metsähallitus. Puistoissa huoltoa tekevät kenttätyöntekijät eli ”rangerit”.
Kurjenrahkalla huoltoon kuuluu mm. huussien tyhjennys, laavujen kunnossapito ja polttopuiden toimitus, pitkospuiden kunnostus ja monet muut vuodenaikoihin liittyvät työt. Alue ei hiljene liikkujista talvellakaan, joten somessa on hyvä muistutella vaikkapa nastakenkien tarpeellisuudesta tai tulvista lumien sulaessa.
Pitkospuut notkahtavat. Paikoitellen kulku on pienehköä taiteilua, silti nettisivujen mukaan Savojärvi on kuljettavissa lenkkitossuilla melkein koko sulan maan ajan. En kuitenkaan haluaisi olla täällä liukastelemassa sadesäällä.
Nyt alkaa myös konkretisoitua reitin suosio. Perässäni tulee ripeämmin eteneviä porukoita, joille väistyn piskuisella levikkeellä antamaan tilaa. Kun tämä toistuu muutaman kerran, tulee pieni ärtyminen. Ei täällä niin vain pysähdellä fiilispohjalta, vaan kulkemisesta tulee määrätietoista etenemistä.
Vertaan - toki epäreilusti – rauhaisaa kävelyäni Pomponrahkan luonnonsuojelualueen soisilla pitkospuilla. Siellä olin aamupäivän ainoa kulkija, täällä osa massaa.
Keskittyneenä askeliini hätkähdän, kun suomaaston keskeltä välkkyy sinistä. Savojärven väri korostuu eri vihreiden sävyjä vasten. Nämä ovat niitä hetkiä, joihin talvenvihaajana tulen palaamaan, kun epätoivo iskee. Kanervat kukkivat, suo tuoksuu, matkalle osuu suopursunkukkien täplittämää koivikkoa kuin jostakin 1950-luvun Suomifilmistä.
Alan haaveilla pidemmästä vaelluksesta, jolle täältä löytyisi mahtavat puitteet.
Varsinais-Suomen liiton, kuntien ja maanomistajien yhteistyönä toteutetussa reitistössä on kuusi viitoitettua rengasreittiä, joiden varrella on laavuja ja nuotiopaikkoja. Kuhankuonon retkeilyreitistön kokonaispituus on 150 kilometriä ja se yhdistää kansallispuiston myös läheiseen Vaskijärven luonnonpuistoon.
27.8.2022 vietetään jo kymmenettä kertaa Suomen luonnon päivää. Elokuun viimeisenä lauantaina sisäministeriö suosittaa liputusta, ja 2023 Suomen luonnon päivästä tulee vakiintunut liputuspäivä.
Samana päivänä toteutetaan myös Suomen Ladun jäsenyhdistysten tai muiden tahojen järjestämiä Nuku yö ulkona -tapahtumia. Osallistuakseen ei tarvitse olla yhteisöllinen, Nuku yö ulkona haastaa meistä jokaisen nauttimaan elokuun yöstä vaikka omalla parvekkeella.
Kurjenpesän parkkialueelle palatessani päivän kuumimmat tunnit ovat ohi. Autoja lähtee, mutta myös tulee. Valoa riittää vielä pitkälle iltaan. Bussia odotellessani taukopaikan katoksessa lueskelen Pöytyän kunnan mainosjulistetta. Luonto voimavarana, katse tulevaisuudessa, virkistystä keholle, mielelle ja aisteille.
Paluumatkalla fiilistelen upeita luontoelämyksiä, joista en tätä aiemmin tiennyt mitään. Silti ilahdun, kun edessä näkyy Tuomiokirkon torni.
Ehkä kaltaiselleni mukavuudenhaluiselle sopii juuri tällainen muutaman tunnin irtiotto luontoon, jossa eksymisvaaraa ei ole, saapuminen ja poistuminen on helppoa eikä mitään eräilytaitoja tarvita.
Kurjenrahkan kansallispuisto - Luontoon.fi
Kuhankuonon retkeilyreitistö
Kurjenrahkan reitit - Luontoon.fi
Kuhankuono | Föli (foli.fi)
Kuuluisan Kuhankuonon rajakiven kautta loputtomalle suolle - Savojärven kierros Kurjenrahkan kansallispuistossa - Retkipaikka
