Ilon, elämän ja luovuuden liikuntamuoto - Nia
Kymmenen vuotta sitten Minna Aalto, nuori toimittaja, meni Nia-tunnille kokeillakseen uutta USA:ssa syntynyttä fuusiolajia ja tehdäkseen kokemastaan lehtijutun. Vaikka vapaa tanssiminen oli Minnalle tuttua, hän oli epäileväinen tanssillisen, ohjatun tunnin suhteen. Mutta kuten arvata saattaa, muuttui Minnan elämä sen tunnin jälkeen, jos ei tyystin, niin ainakin merkittävästi ja merkitykselliseksi, omaa aitoutta ja iloa uskaliaammin etsiväksi.
Mutta mikä ihmeen Nia, tulee moni kysyneeksi.
Niassa kulkevat käsi kädessä tieteellisyys ja kädentaito. Tunti tarjoaa luovan tavan liikkua musiikin tahtiin, mutta jokainen tunti on on rakennettu aloitusasennoista loppuvenytyksiin. Nia painottaa kehon luonnollista tapaa liikkua ja ottaa osviittaa luuston rakenteesta. Samalla kun Nia tällä tavoin puhuu kehon tiestä (The Body's Way), laji huomioi ja sallii myös sinun kehosi tien (Your Body's Way): luustomme ovat yhtä yksilölliset kun sormenjälkemme. Nia on henkilökohtaista kehontuntemusta parhaimmillaan.
Minnan ensimmäinen Nia-tunti oli merkittävä.
- Musiikki oli dreamzonea, joka on dubia, reggaeta, teknoa ja rokkia, eli virkistävä sekoitus tavallisten jumppatuntirytinöiden keskellä. Huomasin heti, että liikkeet menivät luonnollisella tavalla musiikin kanssa yhteen. Vaikka välillä sekosinkin askelissa, se ei haitannut. Erikokoiset ja -ikäiset naiset hassuttelivat tanssilattialla, siihen jopa yllytettiin. Nautin myös siitä, että lajista löytyi potkuja ja lyöntejä, Minna kertoo.
Tunnin jälkeen Niasta tuli Minnalle jokaviikkoista liikuntaa.
- En tuntenut itseäni kotoisaksi kuntosalilla, mutta Nia-tunnilla tunsin sen heti, hän pohtii.
Vaikka tunnin kulku onkin oman liikkumisen etsimistä ja luovasti sallivaa, ei mikään ole sattumaa.
- Olin ensikokemuksesta lähtien haltioitunut musiikin kantavasta voimasta Niassa. Kun myöhemmin kävin ensimmäisen Nia White Belt -koulutuksen ymmärsin, että Niassa kaikella on paikkansa, merkityksensä.
Tavallisen tunnin pituus voi olla 55 tai 90 minuuttia, mutta rakenteeltaan se on aina sama: ensin ohjaaja asettaa fokuksen päivän tunnille ja kertoo lyhyesti miten tätä voi harjoituksessaan hyödyntää. Kahden ensimmäisen kappaleen verran liikkeet ovat usein isompia, hitaampia - lämmitteleviä.
Kehon lämmetessä tempo kohoaa kappale kappaleelta, syke nousee ja tahti tiivistyy. Mahdolliset potkut ja lyönnit kutsuvat käyttämään sekä ääntä että räjähtävää, purkaavaa voimaa; ketteryys ja reaktiokyky harjaantuvat. Tunnin loppupuoli koostuu cool downista, jossa liikkeet taas hidastuvat ja suurenevat, ja floorplaysta, jossa liike viedään lattiatasolle tuomaan monipuolisuutta liikkumiseen. Tunnin pituus voi vaikuttaa siihen, sisältääkö se vielä varsinaisen loppurentoutuksen venytysten jälkeen.
Riippumatta siitä millä tavalla ohjaaja hyödyntää fokusta tunnin aikana, jokainen tunti koostuu valmiista, ohjaajan opettelemasta koreografiakokonaisuudesta. Niassa puhutaan koreografian kädentaidosta, ja se on hyvin ohjatulla tunnilla vahvasti läsnä. Tunnin fokus ja musiikkimaailma vaikuttavat myös vahvasti kokonaisuuteen ja kokemukseen.
- Pidän Nian liikkeissä erityisesti niiden luonnollisuudesta - ne ovat kaikki liikkeitä, jotka toistuvat myös arjessa. Askeleiden oppiminen ja muistaminen on Niassa kuitenkin varsinkin alussa toissijaista. Liikkeet ja liikeyhdistelmät tulevat ajan myötä tutummaksi, ja niissä löytyy aina kasvuvaraa aivan kuten minkälaisen kamppailulajin katan tai joogan asanan lailla, Minna neuvoo.
Minnan matka liikkumiseen
Minna varttui keskellä metsää ja peltoja perheessä, joka harrasti erityisesti musiikkia. Arkiliikunta oli päivittäistä kävelyä, samoilua ja pyöräilyä. Koululiikunta oli Minnalle sitä samaa, mitä valitettavan monelle muullekin ikäiselleen, noloa ja turhauttavaa.
Minna löysi täysi-ikäisenä tanssilattat ja pistikin jalalla koreasti, ilman mitään vettä väkevämpää. Musiikki ja liikkuminen rytmin tahtiin olivat Minnalle reitti päästellä höyryjä ulos.
- En tanssinut kenenkään muun vuoksi kuin itseni. Se olikin säännöllinen liikuntaharrastukseni vuosia, vaikka yöpainotteista olikin, Minna muistelee.
Minna kokeili yliopistoaikoinaan erilaisia ryhmätunteja, ui ja juoksi.
- Minut ajoi liikkumaan ennemmin tarve purkaa energiaa kun pyrkimys muokata itsestäni liikunnan kautta tietynlaista tai tietynnäköistä, tai edes pysyä kunnossa.
Kun Minna aloitti Nia-tunnit, hän kirjoitti päiväkirjaansa parin kuukauden treenaamisen jälkeen mullistavan lauseen: ”Nyt tiedän mikä minusta tulee isona: Nia-ohjaaja.”
- Muistan selkeyden ajatuksissani ja innostuksen vatsanpohjassani tuota kirjoittaessani. Oma opettajani oli myös mainostanut tulevan kesän Nia White Belt -koulutusta tiuhaan ja kiintyessäni Niaan ja lajin aiheuttamaan hyvään oloon yhä enemmän tajusin, että minäkin olisin Ahvenanmaalla kesäkuussa 2005. En kokenut että poisjääminen oli vaihtoehto.
Ensimmäisen tuntinsa Minna ohjasi elokuussa 2005, sijaistaen omaa ohjaajaansa.
- Puoli vuotta siitä ja ohjasin omia säännöllisiä viikkotunteja omalle ryhmälleni, Minna kertoo.
Kymmenen ohjausvuoden jälkeen Minna katsoo tuolloista itseään melko hämmästyneenä ja ehkä vähän ylpeänäkin.
- Noin se vaan ryhtyi ohjaamaan, ilman mitään kokemusta! Tiedän kasvaneeni ohjaajana melkoisesti noista ensimmäisistä tunneista, mutta alkuaikojen aito ilo on edelleen vahvasti läsnä. Yhtälö on toiminut joidenkin muidenkin kohdalla: jotkut nykyisistä oppilaistani ovat tanssineet lähes yhtä kauan kuin minä, Minna ilakoi.
Ohjaajaksi pääsee käymällä viikonmittaisen Nia White Belt Intensive -koulutuksen. Koulutuksen käyneellä on oikeus vuosi- tai kuukausilisenssiin. Lisenssi on tietyllä tavalla laatulupaus - tunnille tuleva tietää saavansa Niaa ja että ohjaaja on sitoutunut lajiin. Niaan voi syventyä yhteensä viiden vyötason turvin, ja jokaisella vyöllä painotetaan eri osa-alueita Niassa, ohjauksessa ja elämässä. Suositus on, että vöiden välissä on 1-2 vuotta.
- Tärkein työ Nian parissa tapahtuu kuitenkin arjessa ja tunneilla. Koulutukset ovat korvaamattomia, mutta olen oppinut parhaiten tekemällä, kokemalla, Minna sanoo.
Lempivyökokemuksekseen Minna sanoo viime kesän Nia Green Belt Maarianhaminassa Ann Christiansenin johdolla.
- Tuntui siltä kun kymmenes juhlavuosi Nian matkassa oikeastaan alkoi tuosta ja että ne kymmenen tanssittua vuotta olivatkin olleet vasta alkusoittoa oikealle ohjaustyölle.
Nian voimalla
- On melkein huumannuttavaa ohjata oikein isoa ryhmää joka käyttää ääntään tukemaan potkuja - energia on valtava. On myös upeaa havahtua säännöllisesti tanssivan ryhmän kehitykseen -liikkuminen sekä yhtenäistyy että itsenäistyy. Kerran tunnillani kävi nainen joka ei jostain lääketieteellisestä syystä ollut koskaan kyennyt hikoilemaan ja Niassa se sitten tapahtui.
Myös nivelreumainen mies löysi itsensä liikkumasta tavoilla, joita hän ei ollut ajatellut enää itselleen mahdollisiksi. Joku pääsee tunnin avulla päänsärystään, toinen olkakivustaan, kolmas lievittää sydänsuruja.
- Ilmeettömillä kasvoilla vilahtava hymy on suloinen ja voi olla erittäinkin merkitsevä. Ihminen, joka ylittää itsensä on usein voimaannuuttava kokemus muillekin - luulin etten osannut - ja osasin!
- Oma vapaus liikkua kuuluu konseptiimme, vapaatanssipyrähdykset ovat osa kokonaisuutta lähes kaikilla tunneilla. Jokin Niassa vapauttaa jotain, aivan varmasti - mutta mitä, ja onko se oleellista? Se tarkoittaa eri asioita eri ihmisille.
Vapautumisen ja jään rikkoutumisen sijaan Minna haluaa puhua mieluummin eläväisyyden, eloisuuden lisääntymisestä; sulamisesta ja laajentumisesta.
- Nia-tunnin jälkeen näen oppilaissani kirkasta iloa, syvää surua tai yleistä tunteellisuutta; hiljentyneisyyttä. Jotkut pulppuilevat tai kehräävät, toisissa muutos näkyy vain väreilynä tyynen pinnan ja punottavien poskien alla.
Niasta ilo itseensä
Ohjaajana Minna on hyvin tavoitteellinen ja toivoo antavansa oppilailleen saman sangollisen Nia-oppia, joita hän on itsekin saanut ammentaa.
- Toivon, että oppilaani oppivat arvostamaan ja iloitsemaan itsestään juuri sellaisina kuin ovat. Toivon aina oppilailleni suhteellisuudentajua ja lempeyttä itseään kohtaan, luottamusta intuitioon ja tanssiaskelia myös arkeen. Toivon heille uskallusta sitoutua ja rohkeutta päästää irti tai muuttaa mieltään tarpeen tullen. Toivon heille kokemusta dynaamisesta elämästä, jossa on valinnanvaraa ja mahdollisuus korjata ja muuttaa asioita niin kauan kuin elämää on.
Parhaana kiitoksena ohjaajana Minna kokee tunnille palaamisen.
- Kun olen osannut välittää enemmän kuin pelkästään lihaskuntoa tai tasapainoharjoitteita, olen osannut luoda tilaa jollekin vähän suuremmalle, kutsua jokaista tanssijaa viemään vähän enemmän tilaa omana itsenään. Se tuntuu merkittävältä.
Nia onkin avoin kenelle tahansa.
- Vakio-oppilaisiini kuuluvat kaksi päälle seitsemänkymmentä vuotta olevaa naista, jotka eivät koetakaan liikkua muulla tavalla kun osaavat.
Ytimenä on oman kehon kuunteleminen.
- Haluan painottaa, että tunnille voi tulla millä tuulella tahansa. Tanssi ja liike eivät ehkä paranna kaikkia kasvu- tai muita kipuja kädenkäänteessä, mutta kuitenkin - tekevät hyvää. Liikuttavat, sulattavat jotakin sisimmässä, tuovat helpotusta.
Siinä kaikuu yksi Nian ydinajatuksista: nykyhetken hyväksyminen. Jokaisen olotilan kanssa voi tanssia.
- Nia-kokemukseni kautta olen kuulolla, kun kehoni kertoo jotain. Harjoittelen hellyyttä ja armollisuutta itseäni kohtaan. Rohkaisen itseäni tanssimaan, jos jumituttaa, toisinaan taas pysymään paikallani tunteakseni mikä mättää. Yhtä hyvin voisin puhua kehoviisaudesta, läsnäolosta. Jostain, mikä tunnistaa kehon, mielen, tunteiden ja hengen tasavertaisuuden. Jostain, mistä voi halutessaan löytää kokemuksen jostain vähän elämää suuremmasta.
Nia on antanut Minnalle liikkumisen ilon ja luovuuden, mutta myös tunnelin ulos ahdistavista ajoista.
- Nia on ollut yksi suurimmista vaikuttajista elämänlaatuuni, onnellisuuteeni ja elämänhallintaani. Kun huonojen valintojen ja pitkään jatkuneen ylikierrosputken jälkeen uuvuin kesällä 2006, Nia oli ratkaiseva tekijä palautuessani - pidin tanssitreeneistäni kiinni vaikka ne pitkään puulta maistuivatkin. En osannut ilmaista itseäni sanallisesti riittävän hyvin, ja purin tuntemuksiani tanssien.
Nia on liikuntalaji, mutta myös elämäntapa, filosofia.
- Elämä on dynaamista, muuttuvaa. Sitä voi lähestyä voimauttavasta, elämänmyönteisestä näkökulmasta. Se voi olla tunteikasta, jopa sallivan ailahtelevaa. Olen tässä, jalat maassa, kehollisuuden puolestapuhujana. Koen itseni onnekkaaksikin: en etsi nirvanaa muualta kun täältä, en halua muuhun todellisuuteen kuin tähän.
- Nia on todistanut olevansa laji, joka ei vielä koskaan ole tylsistyttänyt minua ja avartaa maailmaani yhä uudelleen. Olisin varmasti levottomampi ja vielä enemmän etsivä ellen saisi ilmaista ja tutkia itseäni liikkeen- juuri tällaisen liikkeen - kautta. Niassa on läsnä ilo, Minna kertoo.
Nia myös innoitti Minnan yrittäjäksi, sillä hän perusti toiminimen, Dakinian 7 vuotta sitten.
- Nia antaa minulle uskallusta olla yhä enemmän ja enemmän minä. Dakiniakin on nimenä yhdistelmä sanasta dakini ja Nia. Dakini on tiibetiläinen taivaantanssijatar, viisauden sanansaattaja. Paljon on työtä vielä jäljellä, paljon viisastumista vielä tapahtumatta, ilonaiheita jakamatta, Minna täsmentää.
Minnan kotisivuihin ja Nia-tuntien aikatauluihin voi tutustua osoitteessa www.dakinia.fi
Tykkää Dakiniasta Facebookissa: www.facebook.com/DakiniaLiving
Koko Suomen ohjaajien tuntitiedot löydät seuraavien linkkien takaa:
nianow.com/niasite/finland | niafinland.wordpress.com/
