Ainutlaatuinen Turku - turkulaisia erikoisuuksia
Turku on vaaleanpunainen. Kolme pinkkiä asiaa ja keskusteluja arkkitehtuurista gastronomiaan. Posankka, Caribia ja piispanmunkki. Maamerkit ja ilmiöt, joista jokaisella turkulaisella taitaa olla mielipide.
Marsipaanipossun ja kumiankan risteytys Posankka herätti kohun keväällä 1999. Alvar Gullichsenin muotoilema plastiikkateos uitettiin näyttävästi Aurajokea pitkin Helsingintien varteen hotelli Caribian edustalle. Turun kulttuuritoimen Pro Cultura -säätiö tilasi teoksen osana Turun veistoskaupunkihanketta.
Hanke typistyi ja säätiö lakkautettiin 2017. Sarjakuvamainen piirroshahmosta innoituksensa saanut Posankka jäi kuitenkin paikoilleen.
Tien toisella puolen pinkkiä vastakaikua antoi samoihin aikoihin avattu kylpylähotelli Caribia. Suomen ensimmäinen teemakylpylä stailattin Miami vice -henkeen kitchiseksi karibialaistyyliseksi keitaaksi.
Röyhkeän pinkkiä julkisivua korostivat pihalle tuodut aidot palmut. Turkulainen talvi otti nopeasti niskalenkin palmuista, jotka ensin kärrättiin Messukeskukseen säitä pakoon. Nuupahdettuaan ne unohdettiin millenniumin kuriositeettina.
Caribian julkisivu haaleni vuosien saatossa ja Posankka arkipäiväistyi osaksi kaupunkimaisemaa.
Piispanmunkki on ruokakeskustelujen klassikko. Menepä kysymään keneltä tahansa vanhalta turkulaiselta millä nimellä vaaleanpunaisella kuorrutteella päällystettyä leivonnaista pitää kutsua. Munkki on munkki, mutta ”Piispis” on Piispanmunkki. Se EI ole berliininmunkki.
Asiaan vihkiytyneet ovat jopa perustaneet facebookryhmän puolustaakseen pinkkiä herkkua. Periturkulaista periksiantamattomuutta.
Vuoden turkulaiseksi on suvereenisti äänestetty hevonen. Kiss My Turku peittosi 2016 Turun telakan johtajan ja nettipoliisin. Uudelle lastensairaalalle varoja kerännyt ravuri ja jokirantaa ja puistoja haltuunottava kaupunkihevonen KullanNuppu kavioivat Turkua näytille.
Föli, Föri, Funikulaari ja Forum-sauna. Turun kaupunkiliikenne alkaa äffällä. Lounaismurteissa ollaan mukana kun ollaan fölissä (följyssä). Turussa Föli kokoaa yhteen seudun bussiliikenteen ja kaupunkifillarit eli Föllärit. Fölläreistä tuli Suomen ensimmäinen ympärivuotisesti toimiva kaupunkipyöräjärjestelmä.
Föri on maamme vanhin jokapäiväisessä liikenteessä oleva maksuton kaupunkilautta. Funikulaari on Kakolanmäen surullisenkuuluisa rinnehissi. Turkulaisuudesta on väännetty vitsejä aina, mutta Funikulaari kirvoitti sanasepot äärimmäisen nopeasti. Funikulaarin toimimattomuus on jo niin arkipäivää, että äitienpäivävää edeltävänä päivänä Turun Sanomat uutisoi lakonisesti: "Varma viikonlopun merkki: Funikulaari hajosi".
On sitä ennenkin jumitettu. Kampiföri eli käsikäyttöinen vaijerilossi oli Elävä Kulttuurimaisema -hankkeen panostus kaupungin "joukkoliikenteeseen".
Kuralan 2005 käyttöönotettu Aurajoen ylittävä liikennöintiväline kärsi ilkivallasta ja vaijeriongelmista ja oli usein pois käytöstä. Kun pelastuslaitos kävi noukkimassa keskelle piskuista jokea juuttuneen seurueen, melko hintava investointi poistettiin lopullisesti.
Fölillä pääsee myös Kurjenmäkeen ja seudun ainoaan yleiseen saunaan.
Jos ”Turun tauti” jyräsi kaupungin vanhaa rakennuskantaa 1970-luvulla, niin keskustaa uudistettiin vauhdilla vuosituhannen vaihteessa. Kaupungista tuli sykkivä menomesta. Sedu avasi biletiloja, Turun Osuuskaupan ravintolat dominoivat.
2000-luvun alun ilmiö oli TurkkuSex. Suomen suurimmaksi kehittynyt erotiikka-alan tapahtuma keräsi skenen tähtiä kaupunkiin messukeskuksen täydeltä.
David Beckham -pizza ja munkki-gate. Turku pääsi valtakunnan uutisiin kun eräs jalkapalloilija operoitiin täällä. Kun julkkis puolisoineen halusi tilata sairaalaan pizzaa, iltapäivälehdet repesivät. Beckham-pizzan reseptiä varjeltiin kuin valtion suurinta salaisuutta.
Perinteisen turkulaisen leipomon kermamunkki päätyi uutisiin nimensä vuoksi loppuvuodesta 2020. Vegaaninen munkki ei sisältänyt kermaa tai muita eläinperäisiä tuotteita, joten tuotteen kuvaus kermamunkkina joutui terveystarkastajien hampaisiin.
Facebook-kilpailulla leivonnaiselle etsittiin uusi nimi.
Turun murre negaatioineen. Kun turkulainen astuu leipomoon, hän kysyy ”ei sul mittää pullaa sattus olemaan”.
Kesti pitkään ennen kuin ymmärsin, että turkulaisella on kaikki hyvin kun hän vastaa kysymykseen mitä kuuluu ”no mitä mittään”. Jokilaivan koristeeksi hankittu posliininen maskottinukke toteaa käsi poskella ”ei se kumminkas paista” ja jokirannan kesäkahvilan slogan on ”se sataa koht kumminki”.
Murteeseen liittyy myös tiettyjen yksittäisten sanojen käyttö. Missä tahansa suomen kieltä vaalivassa ryhmässä ja keskustelussa verenpaineen nostattaa ”ketä” korvaamassa ”kuka”. Yleispäteviä lyhytsanaisia turkulaisia kommentteja ovat myös ”kui” ja ”joovai”.
Turkulainen arkkitehtuuri on oma lukunsa. Turun tauti kaatoi historiallista Turkua ja synnytti Kelan kaltaisia betonikolosseja. Betonista muotoiltiin myös aikansa suurin arkkitehtoninen taidonnäyte Yo-kylä.
Toisaalta Turku on ymmärtänyt historiansa säilyttämällä Turun palosta muistuttavan Luostarinmäen. Puutalokaupunginosat ovat kokeneet arvonnousun.
Turussa on myös kapinoitu ja osoitettu omaa taiteilijuutta. Jan-Erik Anderssonin kotitalo Life on a Leaf Hirvensalossa ja Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 liikuteltava ”Sipulisauna” näyttivät suunnittelun monimuotoisuuden.
Ennakkoluulotonta rakentamista on osoittanut Turun Ylioppilaskyläsäätiö, jonka uusimmat kohteet ovat rikkoneet perinteisen talon kaavaa.
Trampoliini ryhmäliikuntatunnilla? Turkulainen pitkän linjan liikunta-alan yrittäjä avasi ensin oman liikuntastudion, tilasi sitten parikymmentä pientä trampoliinia, laati koreografiat ja lanseerasi Fit4Jump -tunnit.
Suomen ensimmäiset ohjatut trampoliinitunnit ryhmäliikunnassa vedettiin tammikuussa 2013. Salin ulkopuolella suosiota on riittänyt tyky-päivistä Supertreeneihin.
Turkulaisen pienen opiskelijaporukan pulkkailusta ammattimaisesti organisoiduksi kokonaisuudeksi jalostunut Pikkulaskiainen on vahva näyttö paikallisesta osaamisesta.
Uutta harrastusta etsiessä Turun uimahallin silloiset alastonuinnit hämmästyttivät. Tätä nykyä uimapuvut pysyvät päällä, mutta edelleen uimahallissa on naisten ja miesten päivät.
Turkulaiselle jonottamisen arvoinen ämpäri on jäätelö. Kupittanpuiston jäätelökioski halusi erottautua. 36 tunnin yhtäjaksoinen aukiolo oli jo sinänsä merkittävä ennätysyritys, mutta myyntiä buustattiin halvalla pehmiksellä. Yön aikana pehmiksen hinta laski tunti tunnilta.
Jäätelöiden yöstä on tullut klassikko.
Aamukuuden pehmisöverit on perinne. Tuntia myöhemmin kioskin ilmaiselle jätskille kokoontuu porukkaa ambulanssikuskeista koiranulkoiluttajiin, poliiseista työmatkalaisiin. Koululaiset hengaavat kiskalla usein koko yön.
Turussa on maan kuuluisin parveke (joulurauhan julistus) ja täällä arvokiinteistöt muutetaan baareiksi: Koulu, apteekki, pankki ja vessa.
Turussa oli pitkään maan pahamaineisin vankila ja kuuluisimmat istujat.
Kakolan työmaa keskutelutti aikoinaan, ja sitä tekee aina turkulainen rakentaminen eli liikaa, vääränlaisia taloja väärissä paikoissa, liian tiheästi tai liikaa purkaen.
Vankila-alue kuitenkin kukoistaa ja ikuisuushanke Toriparkki sai vihdoin päätöksensä.
Nyt väännetään Logomon sillasta, Konserttitalon paikasta, Ratapihan elämyskeskuksesta ja raitiotiestä. Turun talous sähköistää keskustelun aina. Vanha Börs kaadettiin, uusi nousee.
Täällä keksittiin kaiken kansan Elokuvapäivä. Se on vetänyt väkeä katsomaan ilmaista leffaa urheilustadionilta Tuomiokirkkoon.
Täällä Pekka Hyysalo ja Michael Monroe istuvat jokirannassa kaffella, kiinteistökauppias Jethro avaa yökerhon ja pyrkii pormestariksi ja opetusministeri grillaa kotonaan Portsassa.
Onhan Turussa myös tv-formaattien voittajia. Meillä on Suomen paras leipomo MBakery, Suomalainen menestysresepti -kilpailun voittanut leipomo Rostenin Rostis ja viimeisimmän Koko Suomi leipoo -kisan tähtileipuri.
Kun Turku simuloi Tove-leffassa Pariisia ja Aurajoki Seineä, päästiin moderniksi klassikoksi muodostuneen lausahduksen ääreen:
Varför Paris, vi har ju Åbo.
Sanonta on peräisin ruotsalaisen lehdistön kysymyksestä vuoden 1964 Pariisin messuilta, joilla muotoilija Timo Sarpanevan turkulaiselle vaatetustehdas Kestilälle suunnittelema miestenvaatekokoelma esiteltiin.
Sloganista tuli Uuden Muotoilun Yhdistyksen tavaramerkki ja turkulaisen designin eräänlainen tunnuslause.
Lopuksi. Turkulaista ei juuri vähemmän voisi kiinnostaa mitä mieltä muut ovat Turusta. Omanarvontuntoiset kaupunkilaiset ovat oppineet suhtautumaan pilkkaan itseironialla.
Turkulaisen kirjailija Riku Korhosen sanoin (2007): "Kun turkulaista lyödään, niin se ei varmaankaan vie kovinkaan monen turkulaisen yöunia".
