Valon polku. Pimeästä jokirannasta koko kaupungin valaistukseen
Jättimäiset puput, pimeässä hohtavat menneiden vuosikymmenten rautalankahahmot, Tuomaanpuiston psykedeliaan vihjaileva neonvärien ja kuvioiden tykitys, Aurajoen ulkoilureitin mystinen valaistus, keskustaa ja lähitienoiden taivaita pyyhkivä sininen hehku...
Nämä ja monet muut valotaideteokset saivat turkulaiset liikkeelle hyytävän kylmänä pitkänä viikonloppuna.
Valon polku (3.- 6.12.2021) oli Turun kaupungin toteuttama valotaidekokonaisuus. Osana kulttuuripääkaupunkivuoden 10-vuotisjuhlavuoden Turku 2021-ohjelmaa ja Keskustan kehittäminen -kärkihanketta toteutettu Valon polku keskittyi ydinkeskustaan ja Vanhankaupungin alueelle. Viikonlopun aikana nähdyt valotaideteokset ovat saaneet inspiraationsa Turusta itsestään, tarinoista, tunnelmasta ja kaupunkimaisemasta.
Valojänisten australialainen luoja vie hahmojaan maasta ja lokaatiosta toiseen. Venäläis-suomalaisen valotaiteilijan eri aikojen ihmishahmot kohtaavat pimeässä, Turussa Puolalanpuiston rinteissä.
Kaupunkilaiset kulkivat valoteosten perässä nälkäisinä. Haluttiin kerätä koko sarja. Ikään kuin valo katoaisi. Huomasin itsekin aikatauluttavani: kello viideltä Teatterisillan valaistun lohikäärme Smaugin savuhönkäykset.
Siitä eteenpäin tietyt ennalta suunnitellut askelmerkit jotta ainakin kaikki kiinnostavimmat teokset tulisi koettua. Näyttävimmät kokonaisuudet kun olivat esillä vain nuo neljä päivää.
Onneksi osa jäisi Nuutinpäivään asti kuten Aurajoen yllä leijuvat Valoperhoset, Kauppahallin kujan valaistus ja kaupungintalon puistikon Tapion sali.
Pakkanen tosin laittoi hieman kampoihin ja hyydytti kuvaajaa ja kuvauslaitteistoa. Harmi että juuri tänä viikonloppuna lämpötiloissa oli selvä "tuntuu kuin" -lisä. Silti kaupunkia kiertäessäni näin pelkästään iloisia ihmisiä. Valon polulle oli lähdetty viihtymään ja valo näytti tekevän hyvää.
Kotimatkaani saatteli näyttävä osa Turun kausivalaistusta. Brahenpuiston ja Porthaninpuiston valot ja etenkin valtavan suosion saaneet isot valopallot, perinteikäs näyttävä Tuomiokirkon kuusi valoineen ja kaupunkikuvan uusimpia valaisukohteita eli Svante Dahlströmin puistikon puissa roikkuvat punaiset valopallot Piispankadulla.
Valaistun Turun historia syntyy marraskuussa 1805 ensimmäisten katujen kynttilä- ja öljylyhtyjen myötä. Turun palon jälkeen myös syrjäisemmät kaupunginosat määrätään valaistaviksi. Lyhtyjen valovoima oli kuitenkin niin heikko, että kaduilla tuskin näki kulkea.
Marraskuussa 1863 Turussa sytytettiin ensi kertaa merkittävästi kirkkaampi kaasuvalaistus. Kaasulaitoksen perustaminen ja kaasujohtojen vetäminen katujen alle oli aikanaan ennennäkemätön panostus energiainfrastruktuuriin.
Ensimmäiset sähkövalolla toimivat, jälleen huomattavasti kirkkaammat katulyhdyt otettiin käyttöön Kauppatorin ympäristössä 1899, ja kaasuvaloja alettiin vähitellen korvata sähkövaloilla.
Oma paikallinen sähköyhtiömme Turku Energia perustettiin 1898, ja sähkölaitos kunnallistettiin 1917.
Valosuunnistus ja matka Turun historiaan. Know Your Hoods ja Turun kaupunki lanseerasivat suosituksi nousseen noin 2,5 kilometrin suunnistusreitin rasteineen pimeimmän ajan iloksi. Reitin rasteilla vastattiin kysymyksiin ja lopulta päästiin sytyttämään valo viikoittain vaihtuvaan eri vuosisatojen Turkua kuvaavaan valoteokseen.
Valon tekijätiimi eli hetkessä. Kun kaupungin perinteinen uudenvuoden ilotulitus jouduttiin perumaan koronatilanteen vuoksi, valosuunnistukseen lisättiin mahdollisuus sytyttää oma ilotulitus valoteokseen.
Valosuunnistus oli loistava osoitus kaupunkitilan käytöstä ja innovaatioista.
Turun kaupunki järjesti syksyllä 2020 kaikille avoimen Sytytä Turku -ideakilpailun, jossa etsittiin kaupungin keskustaa elävöittäviä ja turkulaisten elämää riemastuttavia ideoita.
Uudenlainen, osallistava talvinen tapahtuma houkutti ihmisiä. Valosuunnistus ja Valon polku olivat yleisömenestys. Ne osoittivat, että kaupunkitalvessakin voi olla vetovoimaa.
Turun jokirannan valaistus on monien osien summa. Valaistus ei ole syntynyt tyhjästä. Siihen on vaikuttanut mm. Aurajoen muuttuminen telakkateollisuuden ja työläisten arkisesta käytöstä viihteen ja virkistäytymisen alueeksi.
Teollisuuden siirtyminen pois kaupungin keskustasta antoi tilaa kulttuurille ja sitä myöden joen ja jokivarsien uusille käyttömahdollisuuksille.
Hidas jokivarren kehitys alkoi Pinellan 1975 avatun ulkoterassin myötä. 1980-luvun Down By The Laituri ja 1990 alkunsa saanut Taiteiden Yö tekivät koko keskustasta festivaalialueen.
"Turkulaisille Aurajoki on aina ollut viemäri". Biologi ja ekologian ja evoluutiobiologian dosentti Timo Vuorisalon sanat pysäyttävät. Joki oli haiseva, saastunut ja kaupungin halvimmat asunnot sijaitsivat jokivarressa vielä 1950-luvulla.
Joen likaisuudesta on oltu huolissaan vuosisatoja: 1638 Turun maistraatin määräys kielsi mitään sontaa jokeen heittämästä.
Tosin maatalousyhteiskunnassa lantakasat kulkeutuivat jään päällä jokea pitkin Airistolle.
Engelin ruutukaava ja viemäriverkosto siirsi jätteet takapihoilta jokeen.
Vuoden 1962 vesilaki sai aikaan jätevedenpuhdistamon.
Vasta 1970-luvun alusta on edes teoriassa voitu puhua Aurajoen virkistyskäytöstä.
Tuomiokirkon kuusen valojen sytytys, Turku Energian piipun valaistu numerosarja, Kirjastosillan vaihtuvat kantaaottavat teemavalot, Myllysillan rakenteiden valaiseminen, kaupungin julkisivujen valaisu, valojen tuominen osaksi tapahtumaa, tapahtuman rakentaminen valo kantavana ideana…
Turun valaisemisessa iso murros tapahtui historian elävöittämisen muodossa. Rantakadut miellettiin kävelykaduiksi, katse käännettiin rakennuksiin ja siihen mitä mahdollisuuksia ne voisivat tarjota.
Suuri murros on tapahtunut myös Turun kaupunkikulttuurin näkyväksi tekemisessä. Esimerkiksi tämän jutun lähdemateriaalina käytetty Vox Turku dokumenttisarjan jakso on osa Turun kulttuuripääkaupungin 10-vuotisjuhlavuotta.
Yhdestä oivalluksesta syttyy ideoiden ketju. Turkulainen tuore arkkitehti Benito Casagrande kuvattiin Pinellan bensa-aseman edessä. Kuvan nähneen ja yhteyttä ottaneen kansalaisen aloitteen pohjalta alettiin uudistaa jokivartta ravintoloiden ja rakennusten myötä. Haluttiin muuttaa Turun ydinalueen toimintoja ja korostaa kaupungin historiallista identiteettiä.
Pinella ja Vähätori ovat esimerkkejä uudenlaisesta kaupunkikulttuurista. Jokirannan kadut rauhoitettiin autoliikenteeltä.
Kansallinen kaupunkipuisto -idea pohjaa ympäristön kunnioittamiseen ja kehityksen näkemiseen.
Nykyisen Turun valaistus sai alkunsa Turun joulukaupunkihankkeesta 1996. Vitsailulle lumen puutteesta keksittiin vaihtoehtoja. Valaistustyöryhmä sai tehtäväkseen miettiä Aurajoen valaistusta. Maisema-arkkitehdin ja valaistussuunnittelijoiden työryhmä sai idean jokirannan puiden valaisusta. Kokeiluiden kautta onnistuttiin löytämään "näkymätön" valaisuratkaisu.
Kaupunkilaiset ihastuivat vain jouluajaksi kaavailtuhin valoihin ja vaativat jatkoa.
Valaisuhanke sai kaupungilta tukea ja seuraavaksi suunniteltiin ja toteutettiin Aurajoen muurivalaistus. Koko projektin ajan suunnittelijoilla fokus pysyi kirkkaana, eikä valojen kanssa haluttu lähteä rönsyilemään. Valoelementtejä ei haluttu sekoittaa, niillä haluttiin korostaa joen eri osia ja funktioita.
Mielikuvista ja käytänteistä syntyivät työn joki, viihteen joki, rauhoittumisen joki ja levon ja virkistyksen joki. Valaistusarkkitehtuurin myötä jokainen osa sai omannäköisensä valaistuksen.
Kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 avasi valosuunnittelulle ja -taiteelle aivan uudet mahdollisuudet. Tapahtumakeskuksena Logomo mahdolllisti täysin uudenlaisia valomaailmoja. Valaisun ammattilaiset saivat näkyvyyttä ja arvostusta tv-tuotantojen myötä.
Teatteri tuotiin kaikkien saataville teemoittamalla teatterisilta valoin, äänin ja muilla visuaalisilla keinoilla. Löydettiin uudenlaisia tapoja valaista kaupunkia.
Turun yliopiston 100-vuotisjuhlien laservaloshow musiikkeineen oli tyylikäs vaihtoehto ilotulituksille. Yliopistonmäki on muutenkin hieno esimerkki kaupunkitilojen valaisusta.
Valot määrittävät vuodenaikoja: kaupunkilaisille syttyvät kävelykadun jouluvalot, saaristolaisille muinaistulet.
Toiselle elämys on Kupittaanpuiston lintulammikon perinteiset jouluvalot, toinen lähtee bongaamaan halikkolaiselle pellolle valtakunnallistakin julkisuutta saaneita kurpitsalyhtyjä.
Yhä useammin valot kannustavat lähtemään liikkeelle: bongaamaan Kuralan kylämäen joulukalenterinomaisesti syttyviä päivän ikkunoita tai ihmettelemään Pohjolan pihat -kaupunginosatapahtuman valoikkunoita.
Valot ovat kaupunkikuvallisen asemansa lisäksi myös turvallisuutta luova tekijä. Liikkuminen jokirannassa ympäri vuoden on turvallisempaa, kun Aurajoen ulkoilureitti sai valaistuksen.
Tällä reitillä tiivistyy moni onnistunut valaisuratkaisu. Valaistuksen maisemalliset arvot, turvallinen kaupunkitila, luonnon ja kulttuurin kohtaaminen, osallistaminen.
Liiketunnistimilla varustettu "Joitakin teknokukkasia" on pysyvä esimerkki kultturipääkaupunkivuoden Aurajoen ympäristöä kehittävistä, kaupunkilaisten fyysistä, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia edistävistä käyttötaideteoksista.
Kaupungin valosuunnittelijalle paras kiitos jokirannan valaistuksesta on ihmetys mistä tämä valo oikein tulee. Parhaimmillaan valo onkin näkymätöntä. Se tekee näkyväksi arkipäiväisiä asioita. Se haastaa katsomaan kotikaupunkia uusin silmin, uudenlaisessa valossa.
Vox Turku kertoo jokivarren tarinan | Turku.fi
