Virnamäki, Vanha Ravattulantie, Ravattula ja Ristimäki
"Hei! Saanko esittää pyynnön? Voisitko mitenkään lähettää muutaman ottamasi kuvan minulle?" Luontokuvaukseni katkaisee jostain kauempaa tuleva ääni. Siirrän katseeni puhelimesta ja pysäytän askeleeni. Kysymys esitetään kanootista Virnamäen ja Kuralan välisellä pätkällä Aurajokea. Huikkaan myöntävästi ja pyytäjä meloo lähemmäs kaislikkoista joen rantaa. Saan häneltä sähköpostiosoitteen. Ja kymmenisen tuntia myöhemmin viestin: "Huikea kiitos kuvista! Terveisin melova polttariporukka".
Matkalla Halistenkoskelta Virnamäen kautta Ravattulaan melojat ovat jokapäiväinen näky kesäkaudella. Hevoset, lenkkeilijät, maastopyöräilijät, luontokuvaajat, historian harrastajat ja näin heinäkuun loppupuolella mustikkametsälle suuntaavat ovat näillä main arkipäivää. Kalastajat ovat jääneet Halistenkoskelle. Ulkoilijat puolestaan ovat jo aamusta suunnanneet koskelta yläjuoksulle.
Niin että mikä Virnamäki? Monikaan lenkkeilijä tuskin tulee polkuja ja ulkoilureittejä juostessaan ajatelleeksi millaisen historian läpi he kulkevatkaan. Halistenkoskelta lähtevä Ravattulaan ulottuva ulkoilureitistö ja luontopolkujen verkosto on osa merkittävää Aurajoen kulttuurimaisemaa. Valkkimyllynkujaa seuraamalla pääsee hetkessä täydelliseen nykyajan maalaistunnelmaan. Komoisten ja Virnamäen tilojen hevoset aitauksissaan, osin rapistuvat rakennukset, alempana virtaava Aurajoki. Sekä oman modernin äänimaisemansa antava 10-tien liikenteen kohina Aurajoen toisella puolen. Ollaanhan nyt kuitenkin miltei keskustan tuntumassa.
Virnamäen muinaisjäännösalue ympäristöineen on merkittävä nuoremman rautakauden (550 - 1150 jKr) löytöjen keskittymä. Virnamäen kalmisto ja asuinpaikka, sen lähistöllä sijaitsevat kuppikivet ja joen rannassa olevat Komosten (hauta)kummut ovat muinaismuistolailla suojeltuja. Arkeologisten löytöjen ohella täällä on tehty kasvillisuuskartoituksia. Niissä on todettu alueella kasvavan arkeofyyttejä eli kasveja jotka liittyvät rautakauden ihmisen toimintaan.
Aurajoen varrelle on asetuttu asumaan noin 4000 vuotta sitten. Mereen virtaava joki ja maatalouselinkeinolle soveltuva maaperä ovat pitäneet seudun asuttuna tuosta lähtien.
1970-luvun puolivälin arkeologiset tutkimukset Virnamäellä esinelöytöineen paljastivat merkkejä nuoremman kivikauden arkisesta asumisesta, elämästä ja hautaustavoista.
Ne näyttävät aivan tavallisilta sammaleen peittämiltä isohkoilta kiviltä. Eihän niitä edes huomaisi polun varressa ilman infokylttiä. Tehdäänpä pysähdys pieneen metsikköön. Rautakautiset kuppikivet ovat kiviin tai kallioon hakattuja, monesti pohjastaan sileiksi hiottuja pieniä kuoppia. Niiden on arveltu olevan eräänlaisia uhrikiviä, vainaja- ja hedelmällisyyskulttuuriin ja uskontoon liittyviä. Sijainti peltojen lähettyvillä liittää ne maalaiselinkeinoihin.
Suomen sydän -reitistö jatkaa Virnamäeltä hyvin tehtyä luontopolkua kohti Ravattulaa. Leveän rakennetun reitin sijasta kannattaa poiketa heinikkoisimmille pikkupoluille lähemmäs joenrantaa. Opastaulut kertovat Aurajoen kasvillisuudesta ja perinnemaiseman hoidosta.
Reilussa parissa vuosikymmenessä tämäkin alue on muuttunut melkoisesti. Villiintynyttä kasvillisuutta on siistitty, hevoset eivät kulje enää vapaasti ja kaupunki on panostanut alueen historiasta kertomiseen. Joskus tänne löytääkseen piti eksyä...
Pikkupolun kesäkukkien ja joen lumpeiden välistä kauempaa erottuu hennon vaaleanpunainen pöytäryhmä. Se istuu maisemaan täydellisesti ja on osa "Kesällä kerran" -kokonaisuutta. Turkulainen suunnittelijapari Saana & Olli ovat toteuttaneet oman versionsa näillä istumaan houkuttavilla puutarhakalusteilla osana Turun kaupungin kesän 2020 kaupunkitaideprojektia.
Paikka on paitsi tyylikäs näköala jokimaisemaan myös portti historiaan. Pöytäryhmän takana sijaitsevat Komosten kummut ovat ilmeisesti rautakautisia hautapaikkoja. Ne ovat saattaneet olla myös leiripaikkoja. Hautapaikkoina ne ovat olleet aikansa poikkeuksellinen hautausmuoto tällä seudulla. Alueen kasvillisuuskartoitukset vahvistavat rautakautista historiaa.
Vanha Ravattulantie kulkee Aurajokea seuraillen peltojen ja metsien välissä. Toisaalta sitä rajaavat tyylikkäät rivitalot. Alue onkin kiinnostava eri vuosikymmenten ja -satojen sekoitus. Perinteisesti Ravattula on kuitenkin maanviljelysseutua.
Hiekkatie ja viljapellot ovat edelleen Vanhan Ravattulantien sydän. Tieltä voi poiketa metsään. Muistot vuosituhannen vaihteen lenkkeilymetsistä kokevat kolauksen, sillä puustoa on hakattu ja maisemaa muokattu, mutta edelleen metsäterapiaa haluava pääsee rauhoittumaan täällä. Yösateen jälkeen havupuissa on aivan oma tuoksunsa ja lenkin fiilistelymustikat löytää vielä helposti poimittavaksi.
2013 kirjattanee muistiin huomattavan arkeologisen löydön vuotena. Ravattulan Ristimäessä oli tehty kaivauksia jo 2010 lähtien. Varhaiskeskiaikaisen kirkon perustukset löydettiin muutamaa vuotta myöhemmin. Ristimäki on Suomen vanhin tunnettu kirkko, joka rakennettiin 1100-1200 -lukujen vaihteessa. Kirkon kivijalan lisäksi paikalta on löydetty laaja kirkkomaa ja mäkeä kiertäneen aidan kiviperustus. Turun yliopiston arkeologian oppiaineen ja eri säätiöiden ja yksityisten rahoitukset ovat tukeneet kaivausten edistymistä.
Nykyään valkoisella puuristillä merkitty kirkon paikka Ristimäellä näyttää olevan suosittu fillaristien taukopaikka ja perheiden piknik-kohde.
Virnamäen ja Ravattulan seutu on matka rauhoittumiseen, luontoon, kulttuuriin ja historiaan. Jos halailisin puita, tekisin sen nimenomaan täällä.
